ELÄINTEN HANKALUUDET
Uhanalaiset eläimet: uhanalaisten merikilpikonnien kauneutta
Merikilpikonnat ovat merielämään sopeutunut Testudines-sukupolvi. Merikilpikonnat ovat sopeutuneet täydellisesti merielämään, koska niiden vartalo on pitkänomainen ja sitä peittää vankka kuori (eli karapanssari) ja koska niillä on räpylöiksi muuttuneet "jalat".
Ne kuuluvat maapallon vanhimpiin nelijalkaisiin, mutta viime vuosikymmeninä merten ilmastonmuutoksen, ravintovarojen vähenemisen ja merten saastumisen vuoksi niistä on tullut uhanalainen laji, joka tarvitsee kansainvälisen yhteisön suojelua.
On kiistatonta, että myös ihmisen harjoittama metsästys on vaikuttanut osaltaan lajin saattamiseen sukupuuton partaalle. Ehkäpä tietämällä enemmän tästä ihmeellisestä eläimestä voimme edistää sen maailmanlaajuista uudelleenasuttamista.
Merikilpikonnat
Merikilpikonnat ovat merielämään sopeutunut Testudines-sukupolvi. Merikilpikonnat ovat sopeutuneet täydellisesti merielämään, koska niiden vartalo on pitkänomainen ja sitä peittää vankka kuori (eli karapanssari) ja koska niillä on räpylöiksi muuttuneet "jalat". On kiistatonta, että myös ihmisten harjoittama metsästys on osaltaan johtanut tämän lajin sukupuuton partaalle. Ehkäpä tietämällä enemmän tästä ihmeellisestä eläimestä voimme edistää sen maailmanlaajuista uudelleenasuttamista.
Olen nyt sukupuuttoon kuolemisen partaalla.
Ne kuuluvat maapallon vanhimpiin tetrapodeihin, mutta viime vuosikymmeninä merten ilmastonmuutoksen, ravintovarojen hupenemisen ja merten saastumisen vuoksi niistä on tullut uhanalainen laji, jota kansainvälinen yhteisö on suojeltava. Ne luulevat meressä olevaa muovia ruoaksi, syövät sitä ja kuolevat. Lisäksi rantojen supistaminen suurten rantalomakohteiden hyväksi vähentää huomattavasti kutupaikkoja. WWF arvioi, että 150 000 merikilpikonnaa päätyy kalastusvälineisiin Välimerellä, ja näistä yli 40 000 kuolee.
Ne ovat erittäin hyödyllisiä meriekosysteemille
Merikilpikonnat ovat yksi harvoista lajeista, jotka syövät pääasiassa meriruohoa. Kasvaakseen ja menestyäkseen meriruoho vaatii jatkuvaa karsintaa, josta kilpikonnat huolehtivat. Merikilpikonnien laiduntaminen auttaa ylläpitämään meriheinäkasvustojen terveyttä. Meriruohopenkereet tarjoavat lisääntymis- ja kehitysalueita lukuisille merieläimille.
Fakta nro 1: Ne ovat kilpikonnia, jotka eivät voi vetäytyä kuoreensa.
Toisin kuin yksinomaan maalla elävillä kilpikonnilla, merikilpikonnilla ei ole kykyä vetäytyä kuorensa sisään puolustautumiskeinona. Tämä johtuu siitä, että merikilpikonnien ruumiinrakenne on enemmän fuusionmuotoinen kuin niiden maalla tai makeassa vedessä elävien lajitovereiden. Ne tarvitsevat niitä myös vähemmän, koska ne pystyvät suuren kokonsa vuoksi puolustautumaan paremmin mahdollisia saalistajia vastaan.
Di Brocken Inaglory, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2483099
Hauska fakta nro 2. Lämpötila vaikuttaa myös merikilpikonnien sukupuoleen.
Heti munittuaan merikilpikonnamunat ovat täsmälleen samassa alkionvaiheessa; sen kuopan lämpötila, jossa ne kehittyvät, vaikuttaa siihen, mikä on syntyvien urosten ja naaraiden osuus. Niin sanotussa "pivot-lämpötilassa" on 50 prosenttia uroksia ja 50 prosenttia naaraita. Mitä korkeampi lämpötila on, sitä enemmän uroksia syntyy. On kuitenkin muistettava, että lämpötila voi vaikuttaa syntyvyyteen vain kehitysvaiheen 14 ja 20 välillä (eli lyhyen ajanjakson aikana).
Vaikka ne elävät meressä, ne syntyvät maalla.
Kun naaraskilpikonnat saavuttavat sukukypsyyden, ne nousevat rannalle munimaan muniaan (50-350) hiekan alla olevaan koloon. Munien kuoriutumisen hetki on merikilpikonnien koko elämän vaarallisin, sillä ne joutuvat avuttomina kävelemään rannan veteen. Tänä aikana ne ovat täysin suojattomina saalistajien, kuten merilintujen, mutta myös rapujen ja muiden äyriäisten, saaliita.
Merikilpikonnien ikä
Mutta kuinka kauan merikilpikonnat todella voivat elää? Uusimpien tutkimusten mukaan merikilpikonnien elinikä on 30-60 vuotta. Ei kuitenkaan ole lainkaan harvinaista, että löytyy reilusti yli 100-vuotiaita yksilöitä.